keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vihdoinkin vesille: siirtopurjehdus ja talkoohommia

Meillähän on ollut vähän niinkuin perinteenä saada vene vesille äitienpäivänä. Tänä vuonna se ei oikein onnistunut edellisessä postauksessa kerrotun ikkunaremontin vuoksi. Olimme kuitenkin päättäneet pitää lomapäivän helatorstain jälkeisenä perjantaina, joten helatorstaihin tähdättiin. Pasi oli varannut laskupäiväksi keskiviikon, mutta yllättäen vene menikin veteen jo maanantaina. Harvemmin sitä facebookista lukee, että vene on vedessä kun itse istuu kotona... No tästä johtuen pääsimme valmistelemaan siirtopurjehdusreissua jo tiistaina ja keskiviikkona oli hyvin aikaa viedä taas toinen auto Turkuun ja käydä kaupassa.

Helatorstai aamuna siis lähdettiin kohti seuran paikkaa Glennarsia. Lähdimme kahdestaan matkaan kun Samilla oli koeviikko kesken ja perjantaina myös koepäivä. Koska meillä oli siis runsaasti aikaa eli sunnuntaihin saakka tehtiin siirtopurjehdus tosiaan pidemmän kaavan mukaan. Ensimmäinen jännitysmomentti olikin Strömman kanava Kemiössä. Menimme siitä läpi ensimmäistä kertaa. Ja soitimme sinne aivan liian aikaisin. Kartassa lukee että 15 minuuttia ennen, mutta seuran konkarit sanoivat ettei kannata soittaa ennenkuin näkee sillan. No seuraavan kerran tiedetään. Muuten itse reissu sujui leppoisasti. Förbyn kohdalla pystyimme nostamaan purjeet ja Taalintehtaan väylälle käännyttäessä ne piti laskea, koska vastatuuli ja olimme jo niin lähellä Glennarsia merkitsemättömällä väylällä ettei riskejä otettu.



Kovasti olivat Glennarsissa saaneet uutta aikaan sitten viime kesän. Saunamökille on tulossa hieno terassi ja pesupaikka ja kalliolle rakentuu hirsitupa, johon tulee myös hieno iso terassi. Torstain talkoot alkoivat olla aika lailla ohi meidän saavuttua, joten seurustelimme sitten naapuriveneessä ja kun sauna lämpeni niin sitten sitten porukalla. Kävin uimassakin kolme kertaa, vesi oli ehkä 8 asteista. Sauna jälkeen grillattiin ja vielä vähän jatkettiin iltaa toisessa naapuriveneessä.


Meillä oli alunperin tarkoitus jatkaa matkaa jo perjantaina, mutta vähän pitkäksi menneestä illasta johtuen allekirjoittanut halusi harrastaa nukkumista suurimman osan päivää ja Pasi meni sitten reippaana auttamaan talkoissa. Illemmalla laituriin alkoi saapua enemmänkin porukkaa kun seuraavana päivänä olivat lähdössä Hankoon karvalakki-eskaaderille. Me emme osallistuneet kun sunnuntaina olisi ollut sitten pitkä päivä Hangosta Turkuun. Illalla jälleen saunottiin telttasaunassa ja seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä johtuen kukaan ei tainnut haluta istua iltaa kovin myöhäiseen.

Lauantaina kun toiset starttasivat eskaaderille niin mekin lähdimme samaan aikaan jatkamaan matkaa. Alunperin ajattelimme menevämme Dalskäriin, mutta päädyimme kuitenkin Helsingholmeniin kun siellä kerran tilaa oli. Lauantainakin tuulta oli mukavasti ja purjeilla pääsimme koko matkan, alun väylätöntä reittiä lukuunottamatta. Satamassa sitten grillattiin ja käytiin vähän kävelyllä, saunaa ei taaskaan saatu, eikä hevostakaan näkynyt tälläkään kertaa. Illalla katsoimme läppäriltä ruudusta vain elämää Samun päivän jaksot ja sitten uni maittoikin jo.



Sunnuntai valkeni kauniina mutta aika kylmänä. Puettiin sitten kunnolla päälle ennen lähtöä. Kävimme siinä sitten lähtiessä vielä septin tyhjentämässä. Oli kyllä niin kirkasta vettä että pohjaan näki todella helposti. Siitä sitten lähdimme purjehtimaan kohti Turkua. Tuulta oli jälleen mukavasti ja muita veneitä paljon liikenteessä. Matka sujui joutuisasti ja kokonaisuudessaan pitkä viikonloppu oli oikein mukava. Purjeiden nosto ja laskut sekä rantautumiset ja lähdöt sujuivat mallikkaasti.
Ikkunaremontista vielä, nyt niistä näkyy oikeasti läpi sisältäkin.

Kevään telakka puuhastelut

Vene on jo vesillä ja on aika paljastaa mitä telakalla tehtiin.

Viime syksynä pohjaa pestessä löytyi yksi pikku projekti, nimittäin kölin uudelleen maalaus, maali irtoili sieltä täältä painepesurin veden mukana. Keväällä sitten hionta epäkeskokoneella 40 paperilla karheaksi, kuoppien kittaus ja epoksipohjamaalia 4 kerrosta plus pari kerrosta myrkkymaalia. Vanhat maalit ja lyijykölin hapettumat lähti helposti karkealla paperilla ja siivottavaakaan ei tullut kun liitin hiomakoneeseen imurin.

Monennäköistä pienempää kunnostusta ja määräaikaishuoltoa tuli tehtyä mutta eipä niistä sen enempää.

Varsinainen iso projekti oli veneen ikkunoiden vaihto, viimevuonna siis harjoittelin yhdellä ja totesin että pitää keksiä jotain fiksumpaa millä jyrsii ja ohjaa jyrsintä. Talvella sitten tein ohjurin ja jyrsimelle telineen millä pystyy jyrsimään lähes kaikki ikkunat veneestä irti. Ai miksi pitää jyrsiä, no kun valmistaja on suuressa viisaudessaan mennyt laminoimaan plexit lasikuituun kiinni. Mistä plexi on vielä kiinni niin se ei muuten nätisti irtoa kuin jyrsimällä. Lähes kaikkien plexien kulmat oli irti ja niistä sitä vettäkin sateella tuli veneeseen. Lisäksi kaikki plexit oli ulkopinnalta pienellä säröllä ja harmaantuneet niin että niistä ei näkynyt kunnolla läpi.
Jyrsimen uusi teline.

Jyrsimen ohjauskisko
Jyrsintä lisälaite toimi loistavasti, ohjauskisko siis pultattiin suoraan irrotettavaan ikkunaan ja sen jälkeen jyrsimellä noin 2...3 mm kerralla jyrsintää kunnes oltiin juuri ja juuri pleksin ja lasikuidun rajalla. Johtuen jyrsimen koosta ja saatavilla olevista teristä käytin vain 8mm spiraalijyrsinterää, sillä muovilastu nousee pois urasta ja koneesta ei lopu teho, kierrosluku pitää olla melko alhainen ettei muovi ala sulamaan. Pieni terä tarkoittaa myös kolmea kertaa reunan suunnassa ohjurin siirtoa. Hyvä puoli oli, niin kuin ajattelinkin, että upotuksen reunan pystyi jyrsimään niin ettei se vaurioidu enempää.
Jyrsin kiskolla ja valmis jyrsintään

Muutama jyrsintä jo tehty.
Muovipurua tuli pari 30 litraista imurisäkillistä, ja sitä on todellakin pakko imuroidan pois vähän väliä, se on todella liukasta kannella ja työskentely tulee vaikeaksi kun ei pysy pystyssä.
Eikä näköjään tule vanhuus yksin, oli pakko investoida kunnon työhousuihin johon sai isot polvisuojat, muuten ei olisi tullut mitään tai ainakin olisi polvet risat.

Kun ikkunat oli irti ja uudet tilattu, ryhdyin tasoittelemaan huulloksen pohjaa ja korjaamaan topcoatissa olevia hiushalkeamia, niitä oli muutamassa nurkassa. Nurkissa oli pientä delaminoitumista ainakin topcoatin osalta, joten niihin meni tasoitetta. Tasoitteena käytin epoksitasoitetta, koska se on vesitiivistä ja tarttuu lasikuituun lujasti.

Kun uudet plexit vihdoin ja viimein saapui, koesovitus ja muutamasta kohdasta piti vielä niitä hienosäätää ja tehdä kaikkiin pieni pyöristys ulkoreunaan. Pyöristyksellä häivytetään tasoeroja ja ikkuna kestää paremmin kolhuja reunaan eikä lohkea niin helposti. Uudet ikkunat tuli noin 1 mm ulommas kuin vanhat, pohjalla on taas kaksipuoleinen 3M VHB teippi ja reunat on saumattu ulkopuolelta mustalla Simson / Bostik MSR massalla.
Kaksipuoleinen teippi paikallaan

Ikkunat teippien varassa.

Massat laitettu, seuraavaksi teippien poisto.
Kannattiko? No ehdottomasti, tuli omasta mielestä siistit ja ennen kaikkea tiiviit sekä myös jatkossa tiivistyksen voi, jos tarvetta on, uusia. Ikkunat on aiempaa suuremmalla tummennuksella koska ikkunapintaa on paljon ja vene lämpeni auringonpaisteessa nopeasti sietämättömän kuumaksi, ainakin parin aurinkoisen päivän perusteella tällä on vaikutusta.